Kirjan esipuhe

Lukijalle
Pispalan Moreeni järjesti vuonna 1972 muistitiedon keräyskilpailun. Sen avulla saatujen käsikirjoitusten ja valokuvien perusteella julkaistiin kirja Ainutlaatuinen Pispala. Siitä on kulunut lähes kolme vuosikymmentä. Vuonna 1998 järjestettiin uusi kirjoituskilpailu, johon osallistui 42 kirjoittajaa. Sykäyksen kilpailun järjestämiseen antoi iäkäs yhdistyksen perustajajäsen, joka lahjoitti kilpailun palkinnot. Hän toivoi, että vielä tallennettaisiin sitä muistitietoa, jota on olemassa.

Aineistoa kertyi kaikilta nyt päättyvän vuosisadan vuosikymmeniltä. Saimme arvokkaita asiatietoja, mutta leimaa-antavinta kirjoituksissa oli voimakas tunnelataus. Monet kirjoittivat lapsuudestaan, köyhyydestä, niukasta elämästä, sodasta, mutta kaiken ympäröi Pispalan poikkeuksellisen kaunis luonto ja ihmisten läheisyys. Muistot olivat paljolti hyviä ja lämpimiä.

Saimme kirjoituksia myös muutamilta hiljattain Pispalaan muuttaneilta. Tehdastyöväen punainen Pispala syntyi vuosisadan alussa. Maalta tultiin, rakennettiin kodit, mutta myös työväentalot. Tämä Pispala kasvoi nopeasti isoksi, eli korkeasuhdanteen, koki laman, sodan, muualle muuttamisen, pysähtyneisyyden, rappion ja lopuksi häviämisen, joka oli yhtä nopea ja raju kuin alkupäänkin historia. Sen ainutlaatuisen Pispalan historia muistuttaa pitkään eläneen ihmisen elämänkaarta: syntyminen, nopea kasvu, voiman ja toimeliaisuuden aika, koettelemukset, tutun elämäntavan häviäminen, luopuminen ja kuolema.

On muistojen ja niiden keräämisen aika. Toinen voi muistaa saman asian toisin. Näistä tarinoista ei ole aihetta etsiä niinkään faktoja, aukotonta totuutta kuin elettyä elämää. Tarinoista nousevat esiin arjen askareet, asuminen, työ. Eri vuosikymmenten muuttumista on tiivistetysti esitelty vuosikymmenten johdantosivuilla. Asujaimiston ja rakennuskannan kehitystä osoittavat luvut 1960-luvulle asti ovat peräisin fil.lis. Teuvo Nybergin tutkimuksesta Pispalan asutuksen kehitys (Helsingin yliopiston maantieteen laitos, 1966). Kyseiset tilastotiedot vaihtelevat tietolähteestä ja laskentavasta riippuen merkittävästi. Yksi syy tähän vaihteluun on, että Pispalalla ei ole vakiintuneita rajoja. Rajat ovat vaihdelleet suhdanteidenkin mukaan.

Tampereen kaupungin kaavaosastolta voi nyt löytää karttaan merkityt selvät rajat, mutta niin perinnekirjan kokoojat kuin Pispalan tuntijatkin kysyvät yhä, onko Ylä-Pispalan ja Tahmelan raja kohdallaan tai mikä on Pispalan ja Hyhkyn yhteys. Tähän kirjaan luvut on otettu vain osoittamaan kehityksen suuntaa.

Pispalasta on kirjoitettu ja julkaistu paljon tietoa aikaisemminkin. Sen vuoksi joistakin kirjoituksista on jätetty pois jo monesti kerrottuja asioita toiston välttämiseksi.

Pispalan Moreeni kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita sekä muuten panoksensa yhteiseen hankkeeseen antaneita.

Kirsti Salo